tiistai 24. helmikuuta 2015

Sitten... jotain aivan muuta.



Näin voi todeta Karo Hämäläisen Ilta on julma -kirjan (WSOY 2013) jälkeen. Kerrottakoon, etten odottanut mitään, sillä en ollut lukenut kirjan arvioita etukäteen. Tommi Koiviston Isyyspakkaus-blogin vihjeestä terästäydyin ottamaan entistä tiukemmin käyttöön sen tavan, että en lue kirjan takakansitekstejäkään. Aloitan vain ja annan tarinan imeä.

Ensimmäisen luvun jälkeen meinasin jättää kirjan kesken. Jaa onko tämä joku murhamysteerio, eipä voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi jatkoin. Kirja yllätti ja hämmästytti ja koukutti loppuun saakka. Kerrassaan erikoinen tarina. Ja tyyli ja rakenne soljuivat jotenkin hienosti, vaikka eri henkilöiden näkökulmista kerrottu tarina ei toki ole mitään uusinta uutta. Jäin miettimään, oliko Elisen kerronta sellaista kuin se oli siksi, että Elisen ja Robertin välikohtaus oli jättänyt häneen peruuttamattoman jälkensä.

En kerro enempää. Lue ihmeessä.

Jotain aivan muuta on tekeillä myös omassa kirjallisessa elämässäni. Olen alkanut kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta yhteistyössä toisen kirjoittajan kanssa. Olemme näin lääkinneet ja menestyksekkäästi terveeksi hoitaneet meitä kumpaakin vaivanneen writer's blockin. Jo vain kirjoittaminen sujuu, kun voi jatkaa siitä, mihin edellinen tarinan toi. Ja pelkkä sormiharjoitus tämä ei ole: olemme aidosti sitä mieltä, että tästä syntyy tarina joka pääsee vielä kansien väliin. Suuruudenhulluina olemme myös pohtineet, kuka suomalainen näyttelijä* esittää tarinan päähenkilöä tv-sarjassa. Dream big, aim high!

(Oma, valmistunut käsikirjoitukseni, kustantajalta ei kiitos -kirjeen - pitkän muokkauspalautteen kera -  on saanut levätä rauhassa pöytä loodassa. En vielä saata palata siihen. Joku siinä tökkii.)

* Mm. nämä nimet ova tulleet esiin: Jussi Vatanen, Kari Ketonen, Peter Franzén. Katsotaan sitten, kuka koe-esiintymisissä parhaiten meitä miellyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti