lauantai 7. helmikuuta 2015

Järjestäjä yllättää iloisesti


Antti Holmaa olen ihaillut Kissi Vähä-Hiilarina Putous-ohjelmassa. Ennen kuin tartuin hänen esikoisromaaniinsa Järjestäjään (Otava 2014) olin jo lukenut siitä useita ylistäviä arvosteluita. Hieman ärsyttää tarttua kirjaan, jota kohtaa on niin paljon ennakko-odotuksia. Mieluiten en koskaan lue arvioita enkä edes takakansitekstejä ennen lukukokemusta. Lykkäsin esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen lukemista joskus todella pitkään, kun kaikki hehkutus ja loppuunkaluaminen arvosteluissa ärsytti. Järjestäjän kohdalla olin siis valmistautunut, että hyvä on.

Olihan se. Erityisesti ilahduin siitä, että kirja oli jotain aivan muuta mitä pitkiin aikoihin olin lukenut. Eikä kyse ole siitä, että päähenkilö on homo. Kirjan ilmaisu ja päähenkilön ajatusmaailma olivat virkistävän erilaisia. Päähenkilö-Tarmo oli myös kovin rakastettava, kaikessa kamaluudessaankin. Hän esimerkiksi päätti, ihan tuosta noin vain, viskata työtoverin avainnipusta avaimen roskikseen. Tuollainen random-radikaalisuus ja terrorisointi on yllättävää ja silti inhimillistä. Nauroinkin kirjaa lukiessani usein. Tarmon naisvaltaisessa työpaikassa naiset kävivät paskalla Tarmon pukuhuoneen vessassa. Hirveää! Tunnen Tarmon kuvotuksen.

Omasta kirjoittamisestani: olen tyystin hylännyt jo valmistuneen, mutta melko tiukan palautteen kustannustoimittajalta saaneen, käsikirjoitukseni ja kirjoitan nyt aivan toista tarinaa. Tuntuu, että se etenee ja soljuu huikean paljon paremmin kuin aikaisempi lempilapseni, vuosikaudet muhinut iisakinkirkkoni. Saaoa nähdä. Kirjan päähenkilö on mies, itse olen nainen, mitäs siitä sanotte?

Sen lisäksi väsään kirjoittavan ystäväni kanssa yhteistä teosta. Siinä on kuulkaa jänniä juttuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti