tiistai 6. tammikuuta 2015

I hate my friends

Kirjoittajan tarmokkuutta ja tuloksellisuutta joululoman aikana kuvaava tuokiokuva.

Olen aikaa sitten selvinnyt siitä poskilihasten kiristelystä, mikä aiheutuu kun luen kavereiden ehtimistekemisjaksamistsemppistävaan -päivityksiä Facebookista. Niiden, joissa kerrotaan, etteivät valitettavasti tänäkään aamuna tukehtuneet vihersmoothieeseensa ja iltapäivän saunajooga tuntui maratonin jälkeen ihan huikeelta. Ei kiristä yhtään. Joskus saatan kommentoida ottavani vielä viidennen lasin viiniä.

Mutta sitten että. Kaverilistalleni on jostain hämmentävästä syystä kerääntynyt viime kuukausien aikana paljon kirjoittajia. Ihan oikeitakin kirjailijoita. He eivät ainakaan vihersmoothieita lipittele, se on varmaa. Mutta heilläpä on aivan toisenlaiset pätemisen esimerkit. Kirjoitin tänään 27 liuskaa selvää proosaa! Jihuu viimeinen luku on valmis, nyt oikolukuun. Uusi tarina muhii jo mielessä. Hihhei, sivu 489 on pistettä vaille siinä.

Tässä kohden tuijotan kursorin epileptistä etenemättömyyttä valkoisella arkilla. Avaan uuden pullon. Kirjoittamisesta ei ole tullut koko loman aikana mitään. Voisiko se olla Jussi Valtosen vika? Hän on vienyt kaiken sanottavan arvoisen.

3 kommenttia:

  1. Kukaan ei kirjoita sivutolkulla proosaa päivässä, vaikka se siltä toisinaan _vaikuttaakin_. FB:ssä tunnetusti kaunistellaan elämää. Tai ehkäpä ne ovatkin ironiapäivityksiä?

    VastaaPoista
  2. Ja tänäänkin joku kirjoitti lähettäneensä kolme apurahahakemusta JA kirjoittaneensa kaksi lukua romaania. Piruilevat...

    VastaaPoista