perjantai 29. elokuuta 2014

Ei tuo osaa olla kännissä!


Joskus leffoista, erityisesti amerikkalaisista, näkee, että näyttelijät eivät osaa näytellä uskottavasti humalaista. Suomalaisilta näyttelijöiltä tämä usein onnistuu. Kännisen esittäminen huonosti on vaivaannuttavaa. Näyttelijä Esko Nikkari on kuulemma joskus lausunut, että humalaisen näytteleminen on selvän näyttelemistä, sillä humalaiset useimmiten pyrkivät näyttelemään selvää.

Mikko Kalajoen romaanissa Kolme tärkeintä asiaa (WSOY 2014) sen sijaan on alkoholismiin luisuvan Jukan sohellus aivan erinomaisen hyvin kerrottu. Olen lukenut kirjasta vasta 30 ensimmäistä sivua ja silti tämän jo tiedän. Luin kohdan, jossa Jukka tajuaa, ettei muista koska olisi herännyt aamulla ilman jysäriä ja Buranan kaipuuta. Ja päässyt ohi lounaan ilman tasoittavaa ihanaa olutta. Luin sen toisenkin kerran ja huokailin, että juuri näin, juuri näin.

(Hetkinen, miksi tuo kohta minua niin sykähdyttääkään? Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?)