perjantai 27. joulukuuta 2013

En ole enää yksin

Olen liittynyt salaseuraan nimeltään... ei, en voi paljastaa sen nimeä. Mutta kyllä vaan, olen nyt mukana kirjoittajaihmisten vapaassa yhteenliittymässä. Ja ei, salaseuraluonteestaan huolimatta kyseessä ei ole Kirjailijaliitto.

Avot. Kyse on siis pienestä ryhmästä, jossa kaikki harrastavat fiktion kirjoittamista. Jotkut menestyksekkäämmin, toisilla suosio ja julkaisupäätökset odottavat vielä häikäisevän loistavassa tulevaisuudessa. Seurasta on ollut apua jo nyt. Annamme siellä palautetta toistemme teksteistä.

Palautteesta puheen ollen, Gummeruksen romaanikilpailusta ei ole vielä kuulunut mitään. Mutta sivuillaan sanotaankin, että päätökset tehdään helmikuussa 2014. Muistelin tammikuuta, mutta eihän tässä tosiaan vielä tarvitse hötkyillä.

Hötkyilemättömyyden periaate ohjaa elämääni muutenkin. Se lisää stressiä. Tänä vuonna (keväänä) pitäisi nimittäin saada valmiiksi erään tekeillä olevan tietokirjan käsikirjoitus. Olen vältellyt projektiin uppoutumista usean kuukauden ajan. Se pahentaa tilannetta kaikin puolin. Tarvitsisin toimintaterapiaa.

Lisäksi olen saanut kutsun aikuisten naamiaisiin. Ajattelin pukeutua Jari Tervoksi.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Vuoteni numeroina Juha Sipilän malliin

Hesari ilahdutti numerofaktalla, joka kertoi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän vuodesta numeroina. Juttu poiki tosin jo oikaisunkin: todellisuudessa Sipilän "Lupaan polkea pyörällä Oulusta Helsinkiin" Facebook-päivityksestä tykkäsi vain 25 000 ihmistä, kun jutussa väitettiin 100 000. Syy siihen, miksen linkitä juttua on se, että olen käyttänyt Hesarin nettisivujen mahdollistamat 5 ilmaista juttua. Linkitys menisi nyt pieleen. Ettikää itte: Hs ja Juha Sipilä niin kyllä se sieltä tulee.

Vertailunumeroideni erot Sipilän kanssa Fb-tykkäysten ja ansiotulojen ja kaiken muukin kohdalla olisivat melkoiset. Eivät samalta sivulta. Siksi laitan tähän oman vuoteni numeroita, satunnaisesti haarukoimiltani osa-alueilta.

74 - Kirjoittamieni lehti (tai netti)juttujen määrä.
24 - Näin monta kertaa asiakkaat ovat yrittäneet tinkiä palkkiosta.
113 - Kirjoittamieni blogipostausten määrä.
1 - Valmiiksi saatujen romaanikäsikirjoitusten määrä.
0 - Julkaisupäätöksen saaneiden romaanikäsikirjoitusten määrä.
349 - Päiviä, joille sovittamiani tehtäviä olen siirtänyt seuraavaan päivään (tai maanantaille).
97 - Vastaamattomien puheluiden määrä - syystä että olen katsonut televisiosta Emmerdalea.
5 - Kauppaan vietyjen palautuspullojen määrä viikossa.
2 - Tehokkaiden työtuntien määrä vuorokaudessa.
4 - Laatuaikaa Youtuben pandavideoiden kanssa vuorokaudessa.

Odotti sitä kukaan taikka ei, taas kirjoitin.
************

Ruska oli kertonut, että kellarissa riittää valoa mutta pitää muistaa polkea pyörällä. Pyörän istuin on matalalla, sopivalla korkeudella kuusivuotiaalle. Mitä muuta Ruska oli sanonut? Hän opettelee siellä turvallisia kasveja. Syötäviä juuria ja kasvinosia. Kellarin seinillä roikkui vanhanaikaisia opetustauluja. Kansankoulunaikaisia. Juolavehnä - elymus repens. Osmankäämi - Typha angustifolia. Keskityin pitkän tovin latinankielisiin nimiin, kun en muuhun saattanut.


lauantai 14. joulukuuta 2013

It´s alive, it's alive! Eli kuinka kirves kaivosta haettiin.



Osallistuin lokakuun lopussa Gummeruksen Suureen Romanikilpailuun. Keskeneräisellä käsikirjoituksella, tajusin sen jo silloin kun kässäriä kasaan pusasin. Järkevä kirjoittaja olisi hionut kässäriä vielä ainakin pari kuukautta.

No, sinne meni, mutta joulua jo kohta käydään, eikä ainakaan minuun ole kyseisen kisan myötä otettu yhteyttä. Tammikuussa on luvattu tuloksia. Päätin silloin, kun käsikirjoituksen lähetin, että en koske kässäriin ennen kuin kisa on ohi. En olekaan koskenut, tähän päivään mennessä.

Tauko on tehnyt hyvää. Olen paitsi kirjoittanut erästä aivan toista tarinaa, myös hiljaa mielessäni työstänyt esikoistani. Huomaan palaavani siihen yhä uudelleen, mielessäni, sepitän lihotuksia sinne ja tänne. Itse tarinaan (juoneen) en ole tehnyt muutoksia, mutta juonihan nyt on sivuseikka. Kin.

Palasin siis jälleen takomaan Suren jälkiä -kässäriäni. Ihan kivalta tuntuu, sillä olisinhan voinut tässä vaiheessa olla aivan kyllästynyt siihen ja sitä mieltä, etten vilkaisekaan sitä enää koskaan. Mielessäni siis olen yhä varma, että tekstistä on johonkin. Nyt aionkin keskittyä jälleen siihen. Ja kun olen keskittynyt tarpeeksi, lähetän sitä kustantamoihin. Ehkä joskus ensi keväänä?

Tänään tuli tämmöistä:

**********

Seuraava näky olisi hämmästyttänyt kenet tahansa ulkopuolisen. Reija ja Keke Ruokasta se hämmästytti yllättävän vähän. He olivat tottuneet tytön raivokohtauksiin ja jalostaneet väliintulot parisuhteensa ja perhe-elämänsä rutiiniksi. Reija tarttui tytärtään takaraivosta ja taakse sidotuista käsistä kuin paraskin kyttä. Keke ohjasi tytön pään ulos autosta turvallisesti ilman kolautuksia. Vastusteleva tyttö kierähti autosta pariskunnan saattelemana kuin jonkinlaisessa nykytanssiesityksessä. Ääntäkään ei päästetty.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Instagram, Twitter ja Facebook vuonna 1989

Lauantaihesarissa on hauska osuus, jossa kuvitellaan mitä entisaikain ihmiset olisivat twiitanneet. Keksiessään poliorokotteen, pyörän tai tulen. Minä vietin eilisillan varhaisteinien elähdyttävässä seurassa. Instagram, Facebook ja muut somen jakamissovellukset tulivat siinä puheeksi. Tajusin, vaikka hädin tuskin ymmärrän mikä Instagram on (paitsi suodatin, joka tekee kaikista kuvista neliöitä ja seitkytlukulaisen näköisiä), että olihan meillä ennenkin some.

Näinhän se toimi: Otimme kuvia tekemisistämme. Kun 24 kuvan filmi täyttyi noin parin kuukauden - puolen vuoden kuvaamisen jälkeen, se vietiin kehitettäväksi valokuvaamoon. Muutaman viikon päästä haettiin kuvakuori kuvaamosta. Parhaat kuvat laitettiin nuorisoseuran ilmoitustaululle, johon muut saivat sitten kommentoida paperilapuin.

Öh, eiku...

Some on vanha keksintö. Venäjällä viestittiin fiiliksistä ja elämäntapahtumista asettelemalla maatuskoja tiettyihin riveihin ja asentoihin. Faaraoiden aikaan pyramidit olivat twiittejä ja kaikkihan tunnemme luolamaalaukset.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kokki, tatuoija ja Jari Tervo menivät saunaan...


Olin hiljan koulutuksessa, jossa power pointin otsikot olivat Comic Sansia, leipäteksti Times New Romania. Mikä mahtoi vaivata kouluttajaa, kun tuon esityksen loihti?

Graafikoiden, ja muiden joilla on visuaalista tajuntaa, kuuluu vihata Comic Sans -fonttia. Huomaan, että tämän blogin otsikko ja postausten otsikot näyttäytyvät joissakin selaimissa Comic Sansina, vaikka oikeasti olen valinnut jonkin aivan muun. Oikeasti otsikkofonttini on sellainen lennokas, käsialaa muistuttava fontti. Ei kauhea Comic Sans. (Ongelman voisi korjata muokkaamalla ainakin blogin pääotsikon kuvaksi, mutta en taida viitsiä.)

Enemmän kuin Comic Sans minua häiritsee tositelevisio. Silloin harvoin kun en illalla lue vaan päätän katsoa televisiota, käy surkiasti: samaan aikaan viideltä eri kanavalta tulee erilaisia kokkiohjelmia. Niistä pari kolme on kokkien kisailuohjelmia. Että kenelle pian sanotaan "ota veitsesi/kauhasi/essusi ja mene". Buu. Myöskin tatuointiohjelmia tuntuu tulevan koko ajan lisää. Milloin mustetta tikataan Helsingissä, milloin Miamissa ja milloin taas korjaillaan maailman rumimpia tatuointeja. 

Ihmisten kiinnostustenkohteet kapenevat. Niinkö? En usko. Mutta jos tosi-tv on tulevaisuuden (ja nykyisyyden) ainoita televisioformaatteja, keksin kyllä laaja-alaisempia aiheita niihin. Esimerkiksi näitä voisin seurata:

* Mehiläistarhurin tulikoe. Ohjelmassa ummikot pääsevät pitämään omaa mehiläisfarmia vain wikipedia apuvälineenään. Se voittaa jota viimeisenä pistää.
* Suomalainen maajussi - rinnakkaisversio Tanskalaiselle maajussille. Tätä olen toivonut jo vuosia. Ja ei, Maajussille morsian -ohjelma ei korvaa tätä millään lailla.
* Haluatko kirjailijaksi? Ohjelmassa 12 wannabe-kirjailijaa asuvat yhteisössä, taiteilijatalossa, josta viini ja laulu eivät lopu koskaan. Jokaisella on käytettävänään kannettava tietokone, mutta yksi saa nakuteltavan kirjoituskoneen eikä lainkaan viiniä. Viikkotehtävien eli suollettujen liuskojen perusteella huonoin saa aina sen mekaanisen kirjoituskoneen viinittömyyden lisäksi. Vakituisina tuomareina talossa olisivat Kauko Röyhkä, Jari Tervo ja Katariina Souri. Joka viikko olisi lisäksi erikoisvieras, Sofi Oksanen, Juha Itkonen tai Laila Hirvisaari. Mahdollisia jaksojen nimiä: "Kuka sai alkoholimyrkytyksen?" "Teija luuli kirjoittavansa bestselleriä: plagioi Vanhaa Testamenttia" ja "Yöllisiä vieraita Jari Tervon sviitissä".

PS: Tatuointi-sana on kyllä vaikea. Jouduin korjailemaan tätäkin tekstiä ainakin kolmesti, koska tautiointi meni aina väärin.