torstai 25. heinäkuuta 2013

Kaupunkikauhistus kun "vauhtiveikot" asialla (Sivuilta 199 - 205)

Asun hyvin liki Seinäjoki-nimistä kaupungintapaista. Siellä järjestetään tulevana viikonloppuna Vauhtiajot-niminen urpoilutapahtuma, jossa kai rallitetaan autoilla (onneksi tällä kertaa oikeasti kaupungissa, asvaltilla ja siellä, missä autoja muutenkin on eikä metsätaipaleilla luonnon helmassa kuten ralliurpoilla useimmiten on tapana) ja ryypätään ja kuunnellaan Popedaa.

Kaupunki ei kaunistu eikä sulostu, kun Vauhtiajojen yleisö saapuu paikalle, kuulemma jopa ulkopaikkakunnilta asti. Kuten vaikkapa Kankaanpäästä. Silmiinpistävä ja -sattuva oli tänään se elintarvikeliikkeissä liikkunut asiakaskunta: miespuolista, kovaäänistä, valitettavasti ilman paitaa kulkevaa, runsaan vatsan omaavaa, palanutta nahkaansa esittelevää, värikkäillä aurinkolaisella punaisia silmiään peittelevää ja ihmeellisen usein blondattua tukkaansa (tai kaksiväristö) geelillä pystyyn nostanutta. Ja älämölö siis kova. Ja haju ei kovin lauhkea. Ja kaupan ulkopuolella odottaa kaksoisolento, selvempänä vain. Autossa on rallilippua ja kirkuvankeltainen pinta, megakaiuttimet ja tarroja joissa lukee jotain tyyliin Jeekermaister Racing. "Jee jee hallitus jäi kotia nyt piletetää jätkät hieman. Vittu saatana Järvine jos ei oo varannu meille paikkoja pääkurvista nii saatana mä verän sitä turpahan."

Siinäpä päällimäiset tunnelmat tämänpäiväisestä asiointireissusta maakuntamme keskukseen.

***

Sivuilta 199 - 205:



Miten tuo ämmä muka voisi olla naispuolinen Theroux? Sen tv-sarjahan oli vain äitiblogi pistettynä televisioon.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sukupolvikokemuksia? (Sivuilta 191 - 198)


Facebookissa on ryhmä, jossa 1980-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet ilakoivat kasariesineiden ääressä. Kuka muistaa tämän karkkipussin? Entä tämän leipäkoneen? Diskobändin?

C-kasettikin on kuulemma sukupolvikokemus. Ei oman aikansa tallennusväline, vaan jotain joka rakentaa identiteettiäni vielä nyt vuonna 2013. Minähän todella tiedän, mitä c-kasetilla ja lyijykynällä on tekemistä toisensa kanssa. Olen myös pyörittänyt kaverin puhelinnumeron ja saanut maustettua jogurttia pikkupikarissa ehkä kerran vuodessa. Markan irtokarkkipussi oli oikea jättisäkki ja limsaa juotiin 0,3 l pullo synttäreillä puoliksi sisaruksen kanssa.

Hmm. Yhdistääkö meitä 70-luvulla syntyneitä puute? Nykyään kaikki on niin ylenpalttista: limpsaa juodaan joka päivä, irtokarkkipussi painaa kilon, musiikkia saa rajattomasti netistä ja telkkaristakin tulee musavideoita eikä tartte odottaa viikon kohokohtaa,  Timo T.A. Mikkosen juontamaa Hittimittaria. Ja kännykänperkeleen ja somen ansiosta kaverit ovat tavoitettavissa kaiken aikaa ja kaikkialla. C-kasetti opetti myös kärsivällisyyttä: biisiä ei voinut noin vain vaihtaa seuraavaan. Puolen kelaaminen kesti minuutteja.

***

Sivuilta 191 - 198:

Ketsuppipurkki näytti tutulta. Tismalleen samanlainen kuin lapsuudessa. Sama homma karkkihyllyllä: nostalgiannälkäisille ammoisia merkkareita ja Raitatoffeeta. Nerokasta. Näin saadaan ihmiset ostamaan tavaraa, vaikka he oikeasti haluaisivat muistoja. Riitta nuuhki Anytime-merkkisiä meikkejä ja Elnettin hiuslakkaa. Koulun disko ja Markku lumipestyssä farkkutakissaan. 


Ennen vanhaan lapset viettivät samassa takissa ja farkuissa koko yläasteen. Varsilenkkarit vaihdettiin uusiin kun toisestakin irtosi pohja. Ei se merkki köyhyydestä ollut, mutta jostain, josta nyt ei näkynyt jälkeäkään.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Helvetin rikkaat eläkeläiset (Sivuilta 183 - 190)

Eläkeläiset mussuttavat, että olemme työmme tehneet ja veromme maksaneet. Nyt on teidän vuoro. He nostavat ylisuuria eläkkeitään ja ostelevat uusia autoja ja kakkosasuntoja ja viettävät osan vuodesta jossain Marmariksella ryppyistä nahkaansa käristäen. Pari kertaa vuodessa he tulevat Suomeen hammaslääkäriin ja ilmaiseen terveydenhoitojärjestelmään niiltä osin kuin se heille sopii. Käyttävät eläkerahansa ulkomailla, mutta kuppaavat toki Suomea kun siltä tuntuu.

Kyllä se niin on että minua korpeaa se, että osa eläkkeistä on perusteettoman suuria. Ja niitä nostavat kuvittelevat todellakin ansainneensa ne.

Nyt-liitteen juttu keväältä.

****

Sivuilta 183 - 190:

Arvaappa paljo Turkis maksaa banaani? No ne on tosi kalliit, saman verran kun Suames. Muut hedelmät on tosi halpoi, banaanei me ei koskaan ostetakka. Muutamal liiral - se o Turki raha - saa koko kärryllise hedelmi. Ja sit meil on semmone tukkukortti mil me saara tukkuhinnoil kuivatuatteit simmottist Metro-tukust. Se on vähä hys hys, ku ei sellasta korttia ole ku Koistisil ja meil. Me saatti se ku ostetti se meirä asunto nii alus. Muut tuli pal myähemmi.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Ja katso he myyvät sielunsa (Sivuilta 180 - 182)

Blogit ovat pelottavia. Yhä useampi bloggaaja tienaa blogillaan ja uhraa sisältönsä markkinatalouden alttarille. Milloin tarjotaan arvontapalkinnoiksi vaatteita, jolloin kehutaan uutta tv-kanavaa. Uusimpana, johon törmäsin, esimerkiksi vuosia seuraamani Salamatkustaja. Hän liitti bloginsa osaksi Babler Oy:tä ja heti oli blogilla juttua Elisa Kirja -palvelusta. Samankaltainen suo osui  Isyyspakkaukselle.

Plääh sanon. Blogit, nämä kansalaisjournalismin oivat alustat, miksi nekin pitää alistaa mainosmiesten billboardeiksi? Tämä markkinahumu on nyt (viimeistään) ahmaissut myös muut kuin muotiblogit.Ymmärrän tämän jatkumon ja kai jotenkin myös hyväksyn sen. Mutta ei kai minun tarvitse pitää siitä?

PS. Näin kaupassa Pasi Rautiaisen. Seinäjoella ei usein näe julkkiksia. Saankohan näiden supersuosittujen blogien ja julkkisten maininnan vuoksi kävijöitä blogilleni?

***

Sivuilta 180 - 182:

Vittu Saatana. Mitä enemmän soodastriimiä mainostetaan, sitä enemmän jengi luulee sitä tarvitsevansa. Eihän hanavettä voi juoda! Sehän on raakavettä. Ihan kuin raakamaitoa, jossa ei viranomaisetn mielestä voi kuin korkeintaan kylpeä.